Teknologiarealismi vihreän politiikan ytimenä

Vihreiden teknologianäkökulma ei ole ollut yksioikoinen teknologian puolustaminen tai vastustaminen, vaan realistinen suhtautuminen sen mahdollisuuksiin ja haasteisiin – teknologiarealismi. Me ymmärrämme, että teknologia voi tuoda hyötyjä, mutta hyvin suuri osa teknologisista innovaatioista tuo mukanaan myös hankalia kääntöpuolia. Väitän, että tämä teknologiarealismi on vihreän liikkeen perusta. Tuntuu siltä, että se on hetkittäin kuitenkin unohtunut ja yhtälailla minulta kuin liikkeeltämmekin.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja luontokadon estäminen – vihreän politiikan keskeiset tavoitteet – kumpuavat juuri teknologiarealismista. Ne ovat suoraa seurausta siitä, että kehittyvä ihmiskunta kohtaa yhä suurempia haasteita, jotka johtuvat omasta teknologisesta kehityksestään ja sellaisen teknologian käyttöönotosta, jonka kaikkia vaikutuksia ei ole ymmärretty.

Ydinvoima symboloi nykyään monelle vihreän liikkeen menneisyyden suurta virhettä. Tähänkin näkökulmaan on nykyään perusteita, vaikka se on myös hieman historiatonta. Liikkeen alkuaikoina keskustelussa olivat 1980-luvun olemassa olevien voimaloiden vaarat ja minun aikoinani OL3:n rakentamisen fiasko ja tuoreesti Fennovoiman geopoliittisen riskin realisoituminen. Jos nämä ovat helppo ratkaisu energia-asioihin, haluaisin tietää, miten tuskainen vaikeampi ratkaisu oikeastaan olisi ollut. Vaikka ydinvoimaa nykyään tarvitaan ilmastokriisin torjumiseksi, sen historia muistuttaa meitä siitä, miten Suuret Teknologiset Ratkaisut voivat johtaa harhaan – lupaukset eivät aina toteudu ilman vakavia haittoja.

Sama kriittinen katse olisi voinut kohdistua muihin teknologioihin, jotka ovat muuttaneet arkeamme. Sosiaalinen media lupasi yhdistää meidät, mutta sen seurauksena näemme disinformaatiota ja häikäilemätöntä kaupallista manipulointia. Kännyköistä ei oikeastaan puhuta mitään hyvää nykyään. Myös liikenteessä näkyy Suurten Teknologisten Ratkaisujen harha: esimerkiksi Helsingin Keskustatunnelin kaltaiset infrastruktuurihankkeet luottavat enemmän teknologiseen edistykseen kuin ihmisten käyttäytymisen muutokseen.

Teknologia ei yksin pelasta – ihmisten toiminnan pitää muuttua

Vihreät eivät usko pelkästään teknologian kaikkivoipaisuuteen. Uudet innovaatiot ja kehitys voivat tukea kestävää tulevaisuutta, mutta ne eivät yksin riitä. Ihmisten toiminnan on muututtava, ja tämä muutos vaatii yhteisiä päätöksiä, ei pelkästään yksilöiden vastuuttamista. Kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että yksilöiden syyllistäminen ilman laajempia rakenteellisia muutoksia ei riitä – ja voi pahimmillaan jopa kääntyä itseään vastaan.

Toiminnan aikaansaamiseksi tarvitaan yhteiskunnallisia keinoja: ohjausta, sääntelyä, veroja ja joskus myös kieltoja. Esimerkiksi kännyköiden käyttö kouluissa on hyvä esimerkki siitä, missä yksilön valinnat eivät yksin riitä: yhteiset säännöt ovat tarpeen, jotta oppiminen ja keskittyminen voivat palautua koulumaailmaan. On muuten aivan päivänselvää, että hallituksen politiikka tässä on pientä hienosäätöä, joka ei oikeastaan vaikuta koulujen arkeen. Paljon radikaalimpaa voisi vaatia.

Teknologiarealismi on mahdollisuus, ei uhka

Teknologiarealismi ei ole pessimismiä, vaan mahdollisuus kohdata tulevaisuus avoimin silmin. Se ei tarkoita innovaation vastustamista, vaan järkevää arviointia: millainen teknologia tukee hyvinvointia ja kestävyyttä, ja millainen vie meitä harhaan.

Vihreiden on aika palata teknologiarealismiin, joka on liikkeen alkuperäinen vahvuus: kykyä katsoa teknologiaa kriittisesti, mutta myös nähdä, missä se voi todella auttaa meitä.

Ei ole ihme, että suhteemme teknologiaamme on elänyt. Luulen, että minun kaltaisille ihmisille vuoden 2000 tienoolla teknologia kaikki ihmiset yhteen tuovana voimana oli vähän samanlaisessa roolissa kuin Berliinin muurin murtuminen hieman minua vanhemmille. Tiedon valtatiet olivat auki ja se oli toiveita herättävää. Olemme kuitenkin saavuttaneet pisteen, jossa aivan arjen työvälineemme – somet ja appit – voivat aivan hyvin olla huonompia huomenna kuin tänään. Mainoksia lienee ainakin enemmän ja voiton tavoittelu ilmeisempää. Ei sen pitäisi olla näin.

Esimerkiksi itse näen tekoälyssä hetkittäin paljon toivoa. Ihan siistejäkin asioita tapahtuu, mutta luulen, että tarraudun uusimpaan juttuun merkittävästi juuri siksi, että se on nyt sellaisessa kehitysvaiheessa, jossa rahastaminen ei ole asioiden keskiössä. Mutta pianhan se on.

Teknologiarealismi – uusia kehikko keskustelulle

Vihreille selvä sitoutuminen teknologiarealismi tarjoaisi näkökulmia todella moniin ihmisiä puhuttaviin teemoihin. Sen kehikon läpi voisi tarttua ihmisten arjen tasolla moneen valtavan isoon kysymykseen.

Teeman kautta voidaan lähestyä aivan suurimpia kysymyksiä:

• Ilmastonmuutos ja luontokato: Teknologian kehitys on ollut merkittävä tekijä ympäristökriisien synnyssä. Teknologiarealismi auttaa ymmärtämään, että pelkkä teknologinen innovaatio ei riitä ratkaisemaan näitä ongelmia ilman muutoksia ihmisten toiminnassa.

• Teknologian rooli arjessa ja julkisissa palveluissa: Esimerkiksi sote-palveluissa henkilöstö käyttää valtavasti aikaa kirjaamiseen. Palvelemmeko teknologiajumalaa vai palveleeko teknologia meitä? Miksi hyväksymme järjestelmiä, jotka vievät aikaa varsinaiselta hoitotyöltä?

• Big Tech ja taloudellinen eriarvoisuus: Suurimmat yritykset ovat nykyään teknologiajättejä, jotka ovat synnyttäneet maailman rikkaimmat yksilöt. Tulo- ja varallisuuserot ovat teknologiakysymysten keskiössä. Teknologiarealismi kutsuu meidät pohtimaan, miten voimme tasapainottaa valtaa ja varallisuutta yhteiskunnassamme.

• Some-palveluiden heikkeneminen ja kuluttajien oikeudet: Sosiaalisen median palveluiden jatkuva heikkeneminen nostaa esiin kysymyksiä kuluttajien oikeuksista. Onko "kaiken shitifikaatio" todella ainoa suunta, mihin voimme mennä? Teknologiarealismi haastaa meidät vaatimaan parempia vaihtoehtoja ja suojelemaan kuluttajien etuja.

• Paikalliset taistelut. Olen tietoinen, että vihreillä on nytkin menossa ohjelmatyötä “syväteknologioista”. Tällainen työ on varmasti arvokasta ja vaatii teknologiarealismin näkökulmaa, mutta toisaalta se helposti keskittyy Suomea ja jopa EU:ta suurempiin kamppailuihin. Niiltä oman koulun koululaisilta voisivat vanhemmat ottaa kännykät pois tänään ja kunta voisi ihan hyvin fasilitoida asiaa.

• Populistiset taistelut. Kesksuta ilahduttavasti vaati veroa krääsälle ja halpamuodille ja kansanedustaja Tiina Elo on vaatinut juuri Kiina-krääsän kieltämistä. Tällaisissa tappeluissa on ainakin vielä mahdollisuuksia. Teknologia ei ole vain laitteita vaan tuotannon ja kuluttamisen muotoja. Tässä teemassa pitää vaan kaivaa lisää!

• Markkinavoimat ja talousjärjestelmä: Lopulta tietysti kaikkien huonosti toimivien yritysten kohdalla päädytään myös kysymään, miksi ne toimivat kuten ne toimivat. Vastaus usein on yritysten bisnessmallissa. Silloin ollaan aivan talouspolitiikan suurimpien kysymysten äärellä.

Minusta tässä olisi hyvä mahdollisuus uusien avauksien kaiveluun. Ja todella merkityksellisen politiikan muodostamiseen.

En malta olla mainitsematta paria erinomaista podcastia, jotka ovat innoittaneet omaa ajatteluani tämän teeman osalta: "Your Undivided Attention" ja "Tech Won't Save Us". Ne tarjoavat syvällisiä näkemyksiä teknologian vaikutuksista yhteiskuntaan ja kannustavat kriittiseen ajatteluun eli teknologiarealismiin.