Tapahtumien vyöry

Trumpin tullimaksut ovat rikkoneet sijoittajien (harhaisen) uskon hyviin aikoihin. Pääsemmekin siis ilmeisesti seuraavasti pohtimaan, miten vastataan maailman tyhmimpään talouskriisiin, jonka juurisyy on Trumpin ja mielistelijöidensä joukkoharha kansainvälisen kaupan suhteesta moneen asiaan. Esimerkiksi luulen, että ratkaisevaa on se, että deficit-sanaa viljellään niin kaupan määrän kuvauksissa kuin valtion alijäämän ja siitähän sitä sitten saa harhaisen ajatusrakennelman pohjan kivasti rakennettua. Joku tekoälyavustettu excelöinti on tuottanut maailman maille tullien suruuudet ja niiden esittelyllä onkin nyt sitten rikottu aivan tavallisten ihmisten elämiä.

Samaan aikaan AI-bro:t Piilaaksossa ihan syystä herättelevät ihmisiä siihen, miten valtavia loikkia tekoäly on viime aikoina ottanut. Tällaisen ajattelun jonkinlainen synteesi on nyt tarjolla ai-2027.com -osoitteessa. Kirjoittajat odottavat - vaikkakin kovasti pehmentelevät linojensa varmuutta kaikkialla muualla - että tekoälyn kapasiteetti ylittää ihmisen ja kiihdyttelee ohi hyvissä ajoin vuonna 2027. Epärealistisimmalta tuntuu, että Yhdysvaltain presidentti olisi skenaarion aikana hyvin informoitu asioista. Toisaalta maailmassa on ilmeisesti kaksi maata: Kiina ja Yhdysvallat.

Ja samaan aikaan minä ja monet progressiviiset voimat ovat kovin huolissaan siitä, miten nykyinen ihmiskunnan taloudellinen toiminta voidaan sovittaa ympäristön ja ilmaston aikaan saamiin rajoihin. Ja talking pointseista on kumiteltu pois kohdat, joissa sanottiin bruttokansantuotteen olevan hyvä mittari lähinnä maiden kykyyn käydä sottaa - onhan se kehitetty sitä varten. Sodankäynnin kapasiteetti kun ei tunnu aivan epärelevantilta asialta.

Ainiin ja taide ja kulttuuri - yksi niitä linssejä, joiden läpi olemme maailmaa katsoneet - on menossa tekoälypaineen alla rikki. Tai no kotimaassa nykyisen hallituksen leikkauspolitiikan, koska tietysti juuri nyt on hyvä aika luovuttaa tämän meidän kulttuurin kanssa.

En ole ihan varma, miten nämä kaikki sopivat samaan maailmaan. 

Jean-Léon Gérôme maalasi taulun La Vérité sortant du puits armée de son martinet pour châtier l'humanité, Totuus nousee kaivosta varustautuneena piiskallaan rankaisemaan ihmiskuntaa. Se kertoi ehkä aikansa poliittisista kohuista tai ehkä kiinnostavammin siitä, miten kamera vaikutti taiteeseen. Oliko kamera se totuus siellä kaivossa?

No totuuden rangaistusta odotellessa on hyvä äänestää kuntavaaleissa.

—

Valinnanvaraa on Helsingissä on niin paljon, etten osaa yhtä valita ja lista suositeltavista on aika pitkä. En oikeastaan ajatellut tällaista kirjoittavan, mutta edellinen pläjäys vaatii jonkinlaista toimintaa. Ehdokkaiden suosittelu on varmaan tärkeintä, mitä kuntalainen juuri nyt voi tehdä Suomessa. Päättäjillä nimittäin on väliä.

Vaalipäälliköin vaaleissa Otso Kivekästä, joka tietää miten hyvät kaupungit pitäisi rakentaa ja osaa muuttaa järjestelmiä. 

Iiris Suomela on muuttanut (hyvien ihmisten tapaan) Tampereelta Helsinkiin ja ajattelen, että hänen roolinsa olisi tärkeä niin vihreiden tulevasiuudelle kuin Suomelle, koska Iiris näkee asiat laveasti ja viiltävän terävä.

Sameli Sivonen ymmärtää kaupungin ilmasto- ja ihmisystävällisestä rakentamisen yksityiskohdistakin vielä enemmän kuin muut. 

Touko Apajalahti on tavattoman viisas tekijä, jonka analyyttistä tekemisen tapaa tarvittaisi Helsingissä moneen paikkaan. Toukolla olisi hyvä järkevä ote siihen, miten erityisesti Itä-Helsingin tulevaisuus tehtäisi paremmaksi.

Amanda Pasanen on poliitikko, jonka arvoihin ja kykyyn välittää niitä arvoja pehmeästi mutta vahvasti luotan.

Riikka Yliluoma on ihminen, jonka kyky uurastaa ja aikaansaada muutosta on suuri. Haluaisin Riikan puolelleni neuvottelemaan, koska tiedän, että sieltä pöydästä haettaisi kaikki mikä irti saadaan ilmaston ja ympäristön kannalta.

Hanna Hannus tarvittaisi todellakin pitämään huolta Helsingin kulttuurihistoriasta ja kävelijöiden asemasta.

Veli Liikanen koska mikä tahansa porukka paranee Velin sinne lisäämällä.

Ja Emma Karin kykyyn saada asioita aikaan ja poliittiseen silmään nyt aina voi luottaa. 

Kuten myös Anni Sinnemäen. Näissä vaaleissa on paljon kyse siitä, jatkuuko kaupungin kehitys siihen suuntaan, mitä Anni aloitti vai ei.

Kokoomuksen ja - ehkä enemmän surullisesti - SDP:n suunta on takaisin autoja halaavaan kaupunkiin kaupungissa, jossa autoilla on aika harvalle sellainen rooli kuin nämä puolueet tuntuvat ajattelevan. En kai pessimistinä odota valtaisaa loikkaa parempaan, mutta tässä on nyt oikea riski U-käännöksestä kohti surkeutta.