Otso Kivekkään Kuinka rakennetaan vihreä kaupunki

Helsingin vihreiden valtuustoryhmän yksi kantavista hahmoista, Otso Kivekäs, on kirjoittanut erinomaisen kirjan: Kuinka rakennetaan vihreä kaupunki. Kirja tulee nyt vaalien alla, vaikkei minusta olekaan luonteeltaan vaalikirja. Kirja on laaja kuvaus siitä, miten erilaiset järjestelmät vaikuttavat Helsinkiin ja miten niihin voi politiikan kautta vaikuttaa.

Kirja toimii erinomaisena perusteluna sellaiselle politiikalle, mitä Helsingin vihreät on pystynyt erittäin vahvasti edistämään viimeisten vuosien aikana, vaikkei toimintaa aina ole laajalti ymmärretty. Teoksen vahvuus on sen kyvyssä tehdä näkyväksi, kuinka monimutkainen kompromissien kudelma kaupunkisuunnittelu on – ja kuinka Vihreät eivät asettuneet jarruttajan rooliin, vaan pyrkivät aktiivisesti rakentamiseen.

Helsingin vihreiden positio on ollut erityinen. Vihreät on käyttänyt vaa’ankieli rooliaan ja vahvaa kannatus erittäin Yes In My Backyard Yard (YIMBY) -politiikan mukaiseen toimintaan. Tämä ei välttämättä ole ympäristöliikkeelle mitenkään ominainen rooli, mutta aikaansaavat päättäjät ovat puolueen toiminnan ohjanneet tällaiseen tehtävään. Olisi puolueella ollut varmasti sekin vaihtoehto, että olisi vastustettu vähän kaikkea ja sitten vain annettu kokoomuksen ja demarien hoitaa tavallaan. Minusta valinta on oikea, koska sillä on saatu tuloksia.

Kivekkään kirjassa rakentaminen nähdään keinona edistää kestävää ja saavutettavaa kaupunkia. Tulee muuten mieleen, että Yhdysvalloissa uuden kirjan myötä paljon näkyvynyt Ezra Klein on liikkunut samoilla sävelillä demokraattien uuden tarinan etsimisessä. Abundance -ajattelu tai “liberalism that builds” ovat kovasti sukua sellaiselle ajatellulle, mitä Kivekäs ilmentää.

Kirjan luettuani olen vakuuttunut siitä, että Kivekäs ymmärtää Helsingin kaupungin paikkaa erilaisissa järjestelmissä. Jos Helsinki rakentaa, asumisen hinta laskee. Jos Helsinki ei rakenna, Espoo ja Vantaa rakentavat – ja luonnon tuhoutumisen kannalta vaikutus on ensimmäisenä approksimaationa sama. Tästä systeemiajattelusta kumpuavat muun muassa ajatus teollisuusalueiden kaavoittamisesta ja kaupunkibulevardien idea. Tällainen kokonaisuuden hahmottaminen on hirnuisen tärkeää, vaikkei se aina olekaan suosituinta politiikkaa – moni helsinkiläinen ei näe maailmaa ja kaupungin järjestelmiä tällä tavalla.

Vaikka vihreiden ei juuri nyt pitäisi kuppikuntaistua enempää, on hyvä huomata, etät degrowthin banaallimmat muodot ovat aika kaukana tämän kirjan ajatuksista. Luulen, että kaikkien pidempään ympäristö- ja ilmastoasioita pyörittelevän ja politiikkaa likellä olevan tahon on pakko myöntyä siihen epävakaaseen kompromissiin, jossa yritetään vahvistaa ekologisesti kestävämpiä osia olemisestamme ja vähentää voimakkaasti niitä, jotka eivät ole kestäviä. 

Kaupunkitilassa tämä konflikti on hyvin selvillä, mutta ilman luonnon ja ilmaston asettamiakin rajoja olisi kaupungissa syytä vähentää autoilun ylivaltaa. Se tulee kirjasta hyvin selväksi. Autoilu nostettiin joitakin kriittisiä vuosikymmeniä ainoaksi asiaksi, jota miettiin kun kaupunkia rakennettiin. Kokoomus ja SDP ovat edelleen tämän ajattelun vankeina: ne haluavat tunneleita ja pelkäävät autoilijoiden kannatuksen katoavan, jos viakkapa rautatieasemalta tullessa päätettäisi, että toimittaisi enemmistön ehdoilla eli kävelijöiden.

Mutta on kirja tietysti nyt juuri ajankohtainen vaalien vuoksi.

Tämä kaikki on ajankohtaista nyt, kun kuntavaalit lähestyvät. Helsinki on tienhaarassa. Sekä SDP että Kokoomus ovat liukuneet aiempaa automyönteisempään suuntaan: sekä Heinäluoma että Sazonov ovat autosiipien edustajia puolueissaan. On hyvin mahdollista, että kaupungin tasapaino liikkuu tässä vuosia taaksepäin. En oikeastaan usko, että mukavampien kaupunkien tulevaisuutta voi kokonaan pysäyttää, mutta muutosta voi hyvin hidastaa ja suunnata ratikoiden sijasta rahat autotunneleihin noin esimerkiksi.

Vihreiden osalta ei myöskään ole selvää, että pysymme loputtomiin YIMBY-NIMBY -linjassa YIMBYjen puolella. On ihan mahdollista, että homma siirtyy vain kaiken jarrutteluksi. Sillekin on kysyntää ja ehkä tarjonnasta vajausta. Tämä olisi kuitenkin lopputuloksen kannalta traagista: se lisäisi tuntuvasti mahdollisuutta, että tulisi todennäköisemmäksi että saavutettaiisi pieniä symbolisia voittoja kun luonto ja ilmasto tuhoutuisivat toisaalla paljon suuremmin.

Vahva suositus kirjalle. Sen saa ilmaiseksi luettua verkosta tai paperilla ainakin Rosebudista!

Full disclosure: toimin Otso Kivekkään vaalipäällikkönä. On todella tärkeää, että pari twiittiä pidempään ajatteluun kykenevät poliitikot pärjäävät näissä vaaleissa!