Hyvinvointivaltion puolustaminen vaatii eurobondeja

Eurobondit ovat euroalueen yhteisiä joukkovelkakirjoja. Nissä oleellista on se, että maat vastaavat niistä yhteisesti. Eurobondeja ovat ennen kannattaneet ne, jotka ovat halunneet vahvistaa EU:n ja/tai euroalueen taloudellisia muskeleita erityisesti liian alhaisen kysynnän käsittelemisessä eurokriisin aikoina.

Eurobondeja halutaan nyt Euroopan puolustuskyvyn ylläpitämiseen. Ja se on oikein. Siihen niitä tarvittaisi erittäin kipeästi. Putin on näyttänyt, miksi EU:n pitää valmistautua puolustamaan itseään. Trump on näyttänyt, miksi EU:n pitää nimenomaan itse valmistautua puolustamaan itseään. Meidän alijäämämme ja hallituksen leikkauspolitiikka on näyttänyt, että hyvinvointivaltion puolustaminen on vaikeaa yksin Suomen toimin.

Putinin hyökkäykset Ukrainaan 2014 ja 2022 alkaen karistivat naiveimmat käsitykseni pasifisimista tai ainakin suurten konventionaalisten konfliktien mahdollisuudesta nykymaailmassa. Nyt eletään siinä maailmassa, jonka Putin loi. Siinä maailmassa maan pitää kyetä puolustautumaan.

Eurobondit olisivat ratkaisu siihen, miten puolustusinvestoinnit rahoitettaisi. Sen lisäksi, että ne varmistaisivat meille täällä kotimaassa lisää resursseja aseistautumiseen, voisi EU-tason toiminta varmistaa myös Euroopan omavaraisuutta ja tuotantokapasiteettia. Ukrainan sodasta voidaan kuitenkin nähdä, että sodan alussa tarjolla olevien resurssien lisäksi nykyaikaisessa sodankäynnissä myös tuotantokapasiteetilla on merkitystä. Eurobondeihin voitaisi kytkeä mukaan ajatus siitä, että niillä on ostettava vain eurooppalaisia aseita. Myös tuotantoketjujen eurooppalaisuudelle voitaisi asettaa kasvavia ehtoja.

On kuvaavaa, että Suomi ostaa merkittäviä asejärjestelmiä Yhdysvalloista ja Israelista. Pakko kai se on uskoa, kun sanotaan, että ne ovat erinomaisia järjestelmiä, mutta silti Euroopan pitäisi haalia vastaavaa osaamista itselleen. Jos F-35:n sijaan ruotsalaiset hävittäjät olisivat kelvanneet meille, olisi siitä varmaan ollut myös Suomen yrityksille iloa. Uskon, että Suomessa hankinnat on tehty speksit edellä, mutta meidän pitäisi saada Eurooppalaist puolustusvoimat varmistamaan alan yritysten kanssa, että jostain Euroopasta saisi tarvittavat pelit ja vehkeet myös silloin, kun syystä tai toisesta Yhdysvalloista ja Israelista ei niitä enää saataisi. Nykyinen muiden armoilla oleminen ei tuo strategista itsenäisyyttä.

EU:n bruttokansantuote on noin 17 biljoonaa euroa. Prosentti tästä olisi siis noin 170 miljardia euroa. Tämä on sellaista kokoluokkaa, että varmistamalla tämän kokoluokan panostukset useammaksi vuodeksi varmasti tekisi mahdolliseksi melkoisen suuria teollisia investointeja Eurooppaan. Ja toisaalta prosenttiyksikkö on varmaan sellaista kokoluokkaa, joka vaikuttaisi jo puolustuskapasiteettiinkin.

Eurobondeilla on kuitenkin edelleen myös suurempikin merkitys: yhteinen vastuu varmistaisi, että EU:n mailla olisi varmasti myös taloudellisesta näkökulmasta aina syy yhteistyöhön ulkoisia uhkia vastaan. Tämän pitäisi olla pienen Suomen etu.

Noh miksi tämä voi olla vaikeaa? Suomi voi joutua nyt maksamaan aiemmasta itsekkyydestään. On aika luonnollista, että Välimeren maat kokevat tietty epäreiluuden tunnetta, jos yhteinen vastuu alkaa napata vain ja ainoastaan silloin, kun se on meidän oma intressimme. Euroopan pitää kuitenkin yrittää oppia yhteistyöhön. Nyt on ihan hyvä aika aloittaa. Tämä tunnistaen on syytä olla valmis hyväksymään suuriakin poliittisia kompromisseja EU:n puolustusbondien toteutuksessa. Sellaista se todellisuudessa toiminta on. Ruusuisemmassa todellisuudessa emme tarvitsisi aseitakaan, mutta nyt tarvitaan aseet ja eurobondit tuovat siihen rahan.

Jos katsoo Suomen budjettien alijäämää ja julkista keskustelua velkaantumisen lopettamisesta, tajuaa aika äkkiä, että nykypolku vie valtaisiin lisäleikkauksiin. Jopa ilman kasvavia puolustusmenoja. Jos alijäämän lisäksi pitäisi kattaa puolustusmenojen suurta lisäystä, on aika selvää, että hyvinvointivaltiosta ei paljoa jää, jos ja kun seuraava hallitus jatkaa pyrkimyksiä kohti pienempää alijäämää.

Suomen ja Euroopan puolustus vaatii eurobondeja, joilla ostettaisi eurooppalaisia aseita. Ilman eurooppalaista yhteistyötä voi sanoa hei hei ainakin hyvinvointivaltiolle ja strategiselle itsenäisyydelle.