Huomiotalous rikkoo ideologiat

Ideologiat ovat historiallisesti muodostuneita, enemmän tai vähemmän koherentteja ajatuskokonaisuuksina, jotka pyrkivät esittämään yhtenäisen maailmankatsomuksen ja arvopohjan. Ideologioille ominaista on myös se, että niitä on rakennettu osin tietoisesti ja osin tiedostamatta lukuisien ihmisten toimesta. Yleensä ominaista näille rakenteille on myös se, että ne ovat niin vahvoja ja suuria, ettei niiden sisältä tahdo nähdä ulos.

Aiemmin laajasti kirjallisuudesta syntyneille ideologioille tyypillistä on, että niiden rakentamiseen on liittynyt jonkin verran tarve luoda sisäisesti ristiriidattomuutta sommittelemalla ajatuksia loogisesti niin, että järjestelmää on voinut soveltaa myös uusien kysymysten noustessa esiin. Ideologiat tekevät meidät kyllä sokeiksi paljolle, mutta erityisesti kirjallisessa muodossa syntyneinä ne ovat auttaneet rakentamaan maailmaa, joka on ennakoitava ja yleisesti järkevä. Uskon pitää olla aika luja, jos vaikka järjestäytyy ammattiyhdistykseksi maassa, jossa ammattiyhdistystoimintaa yritetään väkivalloin estää. Silti on ollut mahdollsita löytää ihmisiä, jotka ovat valmiit toimimaan omaa etuaan vastaan. Samalla puolueiden ja muiden ideologioihin nojaavien tahojen on ollut mahdollista selittää seuraajilleen toimintaa pidemmän linjan kautta yksittäisten päivänpoliittisten tappeluiden sijaan.

Nyt olemme kuitenkin keskellä murrosta, jossa kirjallisiin ideologioihin perustuva järjestys on väistymässä uudenlaisen tilanteen tieltä. Huomiotalous ja sosiaalisen median logiikka ovat luoneet ympäristön, jossa perinteiset ideologiset rakenteet tuntuvat hajoavan yhä nopeammin. Tuntuu siltä, että esimerkiksi suomalaisilta puolueilta on hävinnyt paljon kykyä selittää tekemänsä politiikan sisältöjä eteenpäin.

Kirjallisten ideologioiden tilalle ei ole oikein tullut mitään ja somen aikakaudella tilalle on tullut lähinnä sirpaleista poliittista ajattelua. Somen pohjalta politiikan seurannalta saa kuvan hyvin vähän toisiinsa kytkeytyvinä pieninä kamppailuina ja suurempi kuva muutoksen suunnasta voi hyvin hämärtyä täysin.

Mitä tulee tilalle? Huomion hakemista lähes keinolla millä tahansa. Äärioikeiston ja populismin yhtäaikainen nousu lähes kaikkialla maailmassa osoittaa hyvin, että kyse on nimenomaan ideologioita välittävän teknologian muutoksesta. Populismi on valmiimpi sellaiseen maailmaan, jossa kansalaiset eivät välitä kokonaisuuksista. Logiikka ja sisäinen ristiriidattomuus eivät ole vaikkapa Trumpin hallinnon hyveitä.

Yksi edelleen voimissaan oleva voima tuntuu olevan ulkopuolisten ryhmien vastustus: Perussuomalaiset voivat alkaa fanittaa Teslaa vain siksi, että liberaalit eivät tykkää Elon Muskista. Viis siitä, että sähköautot eivät oikeastaan ole olleet heidän suosikkejaan aiemmin.On ilmiö näkynyt muuallakin esimerkiksi vihreiden ja keskustan yhteinen hallitustaival oli osittain niin vaikeaa kuin se oli, koska molemmat tahot alkoivat selvästi mitata onnistumistaan sillä, kuinka huonosti toiselle kävi. Hae siinä sitten voittavia ratkaisuja. Puolen valinta on helpompaa kuin jonkinlainen pohdinta siitä, mitkä omat arvot oikeastaan liittyvät vaikkapa autovalintaan. Puolen valinta on myös paljon vaikeampaa kuin politiikkatoimien tehokkuuden ja toimimisen arviointi ihan sen oman arvopohjan pohjalta. Tämä muutos heijastelee myös laajempaa yhteiskunnallista muutosta: ideologisen johdonmukaisuuden sijaan politiikasta on tullut yhä enemmän huomion ja näkyvyyden taistelua, mikä tekee poliittisesta tilanteesta vaikeammin ennustettavaa ja hallittavaa.

On tietysti niin, ettei ennenkään suuri joukko ihmisiä pohdiskellut vapaahetkinään oman poliittisen ajattelun loogista rakennetta, mutta vaikuttaisi minusta uskottavalta, että tämä joukko on pienentynyt. Politiikan harrastelussa vaikkapa somen läpi seuraillessa sitä ei vaadita. On mahdollista kuluttaa paljon poliittista sisältöä ja ajatella politiikkaa lopulta aika vähän.